lauantai 26. maaliskuuta 2016

Leevin jalostustarkastus

Leevin kasvattaja ehdotti meidän käyvän jalostustarkastuksessa ja käytiin siellä 29.11.2015. Tästä on jo tosiaan aikaa, mutta yritän nyt taas vähitellen ahkeroitua tämän blogini kanssa.

Jälleen hieman jänskätti miten menisi ja miten Leevi käyttäytyisi, mutta nykyään sitä jotenkin luottaa enemmän koiraansa ja tietää joka tapauksessa kaiken menevän hyvin.

Aikataulu oli hieman jäljessä, joten odottelimme rakennuksen ulkopuolella vuoroamme. Tarkastukseen mentiin koira kerrallaan, jotta jokainen saisi rauhassa olla. Kun lopulta päästiin sisälle, oli siellä hieman enemmän ihmisiä kun oletin, noin kymmenen. Katsojia taisi olla muutama, ja loput sitten järjestäjiä tai muita avustajia. 

Ensiksi tuomari ja avustaja otti kontaktia Leevin kanssa, yrittivät mitata pituuden mutta se ei onnistunut Leevin innostuksen takia. Mentiinkin ensiksi ulos katsomaan Leevin liikehdintää. Leevin kanssa juostiin ympyrää kuten näyttelyissä ja myös tuomari ja avustaja halusivat juoksuttaa Leeviä. Tuomari heti kehui Leevin avoimmuutta, ja ettei hätkähdä uusista ihmisistä tai kun muut ihmiset antavat käskyä. 






Avustaja otti Leevistä kuvan ja sitten alkoikin jo sataa, joten menimme sisälle. Sisällä Leevi aseteltiin pöydän päälle ja tuomari ja avustaja kävivät jalostustarkastuksen kohdat läpi yksitellen. Leevi antoi ihmisten hienosti käsitellä itseään ja taisi antaa pari pusuakin. Tuomari kehuikin jälleen, että Leeville voi oikeastaan tehdä mitä vain ilman että siitä hätkähtää.



Lopuksi saimme paperisen arvostelun sekä viime vuoden viimeisessä Lapinkoira-lehdessä oli myös Leevin arvostelu. Kokemus oli oikein miellyttävä ja oli mielenkiintoista kuulla ammattilaisen arvio Leevistä. Terveystarkistukseen ollaan menossa kanssa kun hyvä ajankohta osuu kohdalle. Myös luonnetesteihin haluan mennä Leevin kanssa. Sen luonnetta kun on kehuttu aina niin paljon. 









perjantai 18. syyskuuta 2015

Porvoon koiranäyttely 13.9.2015

Heipähei kaikille! Leevi oli viime sunnuntaina Porvoon koiranäyttelyssä. Sovimme Leevin kasvattajan kanssa, että Leevi menisi hänen kanssaan näyttelyyn kun me vielä pakkaamme asuntoa muuttoa varten. 

Hieman pelotti, kun ajattelin että Leevi innostuisi hirveästi siellä ja kasvattajalla oli jo pari muutakin koiraa tulossa eli kädet valmiiksi jo täynnä. Sovimme, että vien Leevin matkan varrelle ja Leevi pääsisi näyttelyyn.

Lauantaina vielä harjasin Leevin ja leikkasin kynnet, enpä muuta tehnyt. Aamulla sitten namit, paperit ja muut tarvikkeet valmiiksi ja menoksi.

Sain näyttelyn jälkeen kasvattajalta puhelun ja iloisia uutisia. Leevi oli voittanut oman luokkansa! Vau! Olin niin ylpeä ja iloinen. Pitää jatkossakin viedä Leeviä näyttelyihin kun niin hyvin siellä pärjää. On se komia!

Arvostelu:

AVO ERI1
Tuomari: Rune Fagerström

2-vuotias. Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä kallo-osa. Kuono-osa saisi olla vahvempi. Hyvät korvat ja kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvä raajakorkeus. Luusto saisi olla vahvempi. Hyvä ylälinja. Hyvä häntä ja karva. Liikkuu hyvin.





Nyt olemme maanantaista asti olleet uudessa kodissa. Leevi on kotiutunut hyvin, pihalla toki tykkää olla paljon. Vielä kun saamme portin etupihalle niin voi jättää Leevin valvomatta pihalle. Nyt pysyy hyvin siinä vapaana kun vain joku on pihalla katsomassa. Nyt on myös enemmän tilaa ja naapureillakin on paljon koiria, yhdellä myös suomenlapinkoira jonka omistajan kanssa suunnittelimme jo yhteisiä leikkihetkiä Leevin kanssa. Ihanaa kun pääsi vihdoin kerrostaloasumisesta pois.

Kivaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Leevin synttärit mökillä

Leevillä oli syntymäpäivä lauantaina 29.8. ja vietettiin se mökillä. Synttärikakku toki oli pakko tehdä; jauhelihaa, maksalaatikkoa, raejuustoa sekä tottakai pari nakkia. 


Onneksi päästiin viettämään koko viikonloppu mökkeilemässä, joten Leevi sai viettää synttärinsä lempipaikassaan. Leevistä huomaa myös, että ehkä hieman rauhoittumista on havaittavissa. Ei enää lähde omille seikkailuilleen mökillä ollessa ja pysyy paremmin pihalla ja tulee aina kutsusta luokse. Ei ole siis tarvinnut enää pelätä, että tuo hulivili lähtisi naapureita tervehtimään.

Hirveän nopeasti nämä kaksi vuotta on mennyt. Leevistä on tullut niin tärkeä perheenjäsen ja rakas ystävä mulle, etten voisi kuvitella enää elämää ilman sitä. Jollain lailla pelottavaa, että vuodet kuluu näin nopeasti ja kohta Leevi onkin jo vanha. 

GoPro oli matkassa ja otettiin videota. Alla siis pieni kooste mökkeilystä.



Viikon päästä meitä odottaakin Leevin toinen koiranäyttely Porvoossa. Hieman taas jännittää miten Leevi pärjää ja onko sen käytös ollenkaan parantunut tässä vuoden aikana. Varmasti tulee vetämään ja innostumaan, mutta toivottavasti kehässä pystyy rauhoittumaan. Pitää vielä ensi viikon aikana harjoitella seisomista ja hihnassa juoksemista. Seuraavana päivänä maanantaina 14.9. meillä onkin sitten muutto uuteen kotiin. Ihanaa!


lauantai 22. elokuuta 2015

Repoveden kansallispuistossa 2015

Olimme Repoveden kansallispuistossa yhden yön retkellä 13.-14.6.2015. Olimme poikaystäväni sekä ystäväpariskunnan kanssa retkeilemässä ja toki Leevikin pääsi mukaan. Kiersimme omia reittejämme, matkaa tuli yhteensä 12 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä 8 kilometriä ja toisena neljä. Tarkoituksena oli kävellä enemmän, mutta retken rankkuus yllätti sekä jalkaani tuli iso rakko. Mukanamme oli painavat rinkat, jotka teki retkestä ja mäkien kiipeämisestä fyysisesti rankkaa. Tuntui kyllä selvästi rankemmalta ja pidemmältä retkeltä kuin 12 kilometriä.




Retkemme alussa oli Lapinsalmen riippusilta. Riippusilta on suositun Ketunlenkin alussa, joten siellä joutui hetken odottaa. Riippusilta oli Leevin ensimmäinen, mutta se ei Leeviä hidastellut. Leevin kanssa on helppo mennä uusiin paikkoihin ja kokeilla uutta, koska on niin reipas koira. Ei pelästy helposti eikä arkaile. Riippusilta kuitenkin heiluikin jonkin verran, mutta silti Leevi reipasteli sillan yli vaivatta.




Leevillä oli mukana oma retkireppu, joka ilmeisesti välillä kutitti kun muutaman kerran sai tämmösiä "kohtauksia". :D 







Muutaman kilometrin jälkeen pidettiin ensimmäinen ruokatauko. Ruokaa tehtiin trangioilla. 








Jäimme yöksi Karhulahteen. Siellä onneksi oli vain meidän lisäksi toinen seurue, joilla myös pari koiraa. Onneksi he yöpyivät vähän sivummalla, joten saatiin olla hyvin rauhassa. Toista yöpymispaikkaa myös harkittiin, mutta onneksi tänne asti käveltiin koska siellä toisessa paikassa oli kauheasti väkeä. 

Illalla tuli vain juteltua ja grillailtua. Painuimme suht aikaisin nukkumaan, kun piti herätä aikaisin. Telttailu ei kyllä osoittanut ainakaan vielä minun jutuksi. Unta en saanut millään. Itse olen huono nukkuja ja kun maa/patja on kova, tyyny on kasa omia vaatteita mytyssä sekä toisella puolella on kuorsaava mies ja toisella puolella selällään makaava koira, ei siinä oikein nukutuksi saanut. Toinen päivä menikin alle tunnin unilla ja onneksi sain olla ajomatkan kotiin matkustajana ja matka meni nukkuen.

Retki oli hyvin onnistunut, vaikka ensin ajattelimmekin tehdä paljon pidemmän reissun. Rinkan paino kyllä yllätti kunnolla, ei siinä kauhean pitkiä ja jyrkkiä mäkejä jaksanut. Leevi olisi varmasti jaksanut vielä jatkaa. Ihmisiä oli vain alussa aika paljon, mutta Ketunlenkki onkin hyvin suosittu. Siitä päästyämme saimme olla suht rauhassa.

GoPro oli toki matkassa ja tuli hieman videotakin otettu. 
Tässä parhaat palat:



Sitten vielä vähän koiranäyttelyistä. Ilmoitin Leevin Porvoon koiranäyttelyyn 13.9. Siellä käytiin myös viime vuonna. Saas nähdä miten Leevi käyttäytyy tällä kertaa. 

Toinen uutinen on se, että ostimme poikaystäväni kanssa paritalon. Muutto on näillä näkymin juurikin syyskuussa. Parvekkeet jäävät nyt ihanasti menneisyyteen, koska vihdoin saadaan se kauan kaipaani oma piha. Leevi varmasti myös tykkää. 

Kivaa viikonloppua kaikille!

perjantai 15. toukokuuta 2015

Mökkeilyä ja näyttelysuunnitelmia

Kävimme poikaystäväni ja Leevin kanssa muutama viikko sitten mökkeilemässä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tiesimme, että sää ei ole vielä kovin lämmin eikä uimaankaan ole menemistä, mutta jokin mökkeilyssä vain viehättää. Leevikin nauttii siitä niin paljon, että jo senkin takia sinne haluaa lähteä.

Lähdimme perjantaina heti töiden jälkeen ajelemaan. Perille tullessa Leevistä huomasi, että tämä on se superkiva paikka! Heti autosta ulos päästyä Leevi otti juoksuspurtin ja otti kaiken ilon irti. Laitoimme mökin pikaisesti lämpenemään ja Leevi juoksenteli ulkona riemuissaan.

Lauantaina heräsimme ajoissa, söimme aamiaisen kaikessa rauhassa nauttien rauhallisuudesta. Olin jo ennen lähtöä suunnitellut meille reitin, jonka kävelisimme lauantaina. Google mapsin mukaan matka olisi reilut 8 kilometriä pitkä. 




Lähdimme matkaan ja päästimme lopulta Leevin vapaaksi. Suurin osa matkasta oli syrjäistä tietä, jossa ei paljon ole liikettä. Kukaan ei onneksi tullut meitä vastaan kävelyn aikana vaikka olimmekin valppaina katsomassa tuleeko joku vastaan.



Leevi pysyi oikein hienosti lähellä ja aina tuli käskystä luokse tai pysähtyä odottamaan. Muutenkin Leevi käyttäytyi oikein hyvin mökillä, eikä lähtenyt omille seikkailuilleen.




Lopulta pääsimme metsätieltä hetkeksi peltomaisemiin. Pellon jälkeen matka jatkui autotielle jolloin laitoimme Leevin toki hihnaan. Loppumatkan Leevi olikin hihnassa, matkaa oli vielä muutama kilometri jäljellä. Viimeinen kilometri alkoi jo väsyttää jalkoja. 


Kun pääsimme takaisin mökille katsoimme poikaystäväni kännykästä minkä pituisen reitin kävelimme GPS-laitteen mukaan. 10 kilometriä tuli matkaa, joten oikein hyvä määrä ja loppupäivän saikin sitten nauttia. Leevillä virtaa vielä riitti ja mökin pihalla seikkaileminen jatkui odotetusti.






Myöhemmin päivällä kävimme vielä soutamassa ja Leevi nimettiin veneen kapteeniksi. Ylpeänä se veneessä istui kun me alamaiset soudimme. Leevi nuuhkutteli ilmaa ja jälleen nautti olostaan. On se vaan niin palkitsevaa nähdä kun rakas oma koira nauttii ajastaan. 



Lopulta Leevikin väsähti ja kävi verannalle nukkumaan. 

Sunnuntaina sitten oli hieman sateisempi päivä ja lähdimme aamupäivän aikana kotia kohti ajamaan. Leevi sai aamulla vielä pihalla riehua samalla kun me siivosimme mökkiä. 

Asiasta koiranäyttelyihin. Tässä etsimme sopivaa ajankohtaa ja näyttelyä kun taas lähdemme Leevin kanssa kokeilemaan onneamme kehään. Tässä kesän aikana olisi tarkoitus taas näyttelyyn mennä. Tästä siis lisää kun tiedän enemmän.

Kivaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Nuuksion kansallipuistossa jälleen

Katselin jo aiemmin tällä viikolla, että lauantaille on luvattu aurinkoista säätä. Ehdotin nopeasti poikaystävälle, että lähtisimme lauantaina ulkoilemaan. Kävimme Nuuksion kansallispuistossa viime syksynä, joten sinne päädyimme eilen, lauantainakin ulkoilemaan. Katselimme reittejä, jotka olisivat noin 6-8 kilometrin pituisia. Pelkästään Korpinkierros oli 7,2 kilometriä joka vastasi meidän toivomaa matkaa. Kuitenkin lähemmän tutkinnan jälkeen tuli ilmi, että Haukkalampi on suht ruuhkainen paikka joten päätettiin luoda meidän oma reitti. 

Ajoimme Kattila-nimiseen paikkaan, johon jätimme auton. Siitä lähti yhdysreitti kohti Haukankierrosta, jonka aioimme kiertää. Haukankierros on noin 4 kilometriä pitkä. Sitten tulisimme takaisin samaa yhdysreittiä.





Yhdysreitti ei ollut sinänsä polku metsässä vaan tuommoinen leveämpi tie. Välillä se oli myös lumen peitossa, mikä oli outoa kun aurinkokin niin paistoi ja lämpötila oli yli 10 asteen. Yhdysreitti oli pituudeltaan 2 kilometriä per suunta, joten laskujen mukaan matkaksi olisi tullut yhteensä noin 7,5 kilometriä.


Lopulta pääsimme Haukankierrokselle.






Pidimme lenkin aikana muutamia taukoja, yhden kerran kuitenkin istahdimme kalliolla alas ja joimme vettä ja söimme pähkinöitä, jotta jaksetaan vielä kävellä.






Ja matka jatkuu.





Kun pääsimme Haukkalammelle, oli siellä hirveästi porukkaa. Haukkalammelta lähtee monia reittejä ja siellä on myös pysäköintipaikat ja porukkaa oli kuin pienessä kylässä. Onneksi se oli vain läpikulkupaikka ja kun pääsimme taas Haukankierrokselle, saimme olla rauhassa. Reiteillä oli enemmän ihmisiä kuin mitä viimeksi oli, mutta silti saimme olla rauhassa ja ehkä noin 10-15 minuutin välein joku meni ohi. Olihan tuo kuitenkin odotettavissa kun niin kaunis sää oli.




Lopulta pääsimme takaisin yhdysreittiä, mutta se ei kuitenkaan ollut sama kuin mitä lähtiessä oli. Vain viimeinen kilometri oli samaa yhdysreittiä mitä aluksi kävelimme, mutta tämä taisi olla jokin kiertoreitti. Poikaystävälläni oli koko reissun ajan endomondo päällä, joka on ikäänkuin Sportstracker mutta gps:llä katsoo reittiäsi ja kertoo miten pitkä reitti on ja miten kauan siihen on mennyt aikaa.


Tuossa näkyykin meidän reitti ja muut tiedot. Ihan mukava lenkki siitä tuli. Lopussa jalat olivat kyllä väsyneet, mutta Leevi olisi varmaan vielä jaksanut. Yhden kerran kaaduin matkalla, mutta onneksi siitä en saanut kuin muutaman naarmun käteen muistoksi. Tuolla keskellä metsää ei haluaisi loukkaantuvan.

GoPro-kamera oli toki myös matkassa ja tässä vielä lopuksi pieni kooste eilisestä reissusta (ja toki myös mun kaatuminen tallentui videolle).